Joulusiivous

Huhhuh, joulusiivous vihdoin ohi! Alotin kahdentoista aikaan aamulla siivoamisen, ja vasta kahdeksan pintaan illalla olin valmis. Ja se oli hei vasta mun huone! Lähti 5 kassillista roskia, 4 kassillista kirpparitavaraa. Pitäis vielä käydä vaatekaapit joku päivä läpi, ni lähtisi vielä enemmän. Mut silti nyt oon ylpeä itsestäni kun sain tehtyä supersiivouksen.

Oli kans hauska siivotessa löytää ikivanhoja päiväkirjoja ala-asteelta! Niitä lukiessa kyllä meni aikaa... Ihme vuodatuksia ollu mm. pojista ja ties mistä :)


Mut joka tapauksessä oon syönykki tänään

wokkivihanneksia
ranskankermaa
kanaa
spagettia

1 konvehti

3 maalaisleipä palasta
6 siivua juustoa
½ tomaattia
2 tl margariinia

Tänään 890kcal


Hyvä minä! Syöminen tais vähän jäädä vähemmälle siivotessa.

Tänään en oikeen ajatellut postailla tämän enempää vaan painua suorinta tietä nukkumaan, mutta huomenna taas.

Suklaahamsteri

Tänään söin tällaista

lohkoperunoita
2 kpl kana-kalkkuna pihvejä
tsatsikia
sinappia

wokkivihanneksia
ranskankermaa
kanaa
spagettia

1 reissumies täysjyvä - leipä
4 siivua juustoa
pieni tomaatti

1 konvehti

Tänään 1101kcal


Jes! Hieman tyytyväisempi olen eiliseen verrattuna. Tosin nyt ruokavaliostani puuttuu hedelmät... höhhöh. No mutta huomenna niitä mukaan. On muuten oikeasti vaikeaa kontrolloida syömistään, kun on alaikäinen ja asuu kotona. Ei ole paljoa vaihtoehtoja, mitä syöt milloinkin. Onneksi ainakin omasta mielestäni meillä syödään kotona suhteellisen terveellisesti, eikä mitään pikaruokajuttuja näy oikeastaan ikinä.

Tuota yhtä konvehtia päivässä voi vähän ihmetellä... Okei okei, se on joulukalenterista! Jouluhössöttäjän pakollinen perinne, suklaa kalenteri on siis saatava ja syötävä, mutta ehkä sen verran pientä armoa annan itselleni, että saan yhden konvehdin päivässä syödä.

we♥it

Tosin jouluaattona saattaa olla, että syön hieman enemmänkin suklaata. Sen annan itselleni anteeksi sillä verukkeella, että joulu on kerran vuodessa vaan. Rakastan ylikaiken jouluruokaa ja jouluherkkuja, joten vedän sitten joulunvälipäivät hikihatussa yrittäessä saada niitäkin kiloja pois. Huhhuh mitä itsensä rääkkäämistä! Mutta pakko, jos haluan vielä ensikesänä näyttää vaikkapa naispuoliselta rantaleijonalta sen hylkeen sijaan.

Josko vaikka treenikalenteri...

Jos ajattelin päästä vähän hoikempaan kuntoon, olisi kai myös treenikalenteri omiaan. Joskus vuosi sitten meille vanhassa koulussa esiteltiin palvelu nimeltä HeiaHeia, jonka avulla pystyi seuraamaan mm. treenejä, painoa yms. Siis aivan älyttömän motivoivaa "kisata" kavereiden kanssa siitä, kuka liikkuu eniten! Myöskin aktiivisella treenauksella voit saada pronssi-, hopea-, kulta- tai timanttijäsenyyden, joka antaa tiesmillaisia erikoisjuttuja palveluun. HeiaHeiassa on myös mahdollista saada oma treeniohjelma omien kiinnostuksien mukaan.

Päätin siis uudestaan rekisteröityä palveluun, ja kokeilla miten tuo toimisi motivaattorina itselleni. Tulkaa ihmeessä pyytämään kaveriksi! Löydyn HeiaHeiasta nimellä Nuppu Neela. Jos et löydä tunnuksiani, kerro käyttäjätunnuksesi niin voin etsiä sinut :)

Tänään syötynä

Aamupala 


2 palaa mustaa leipää
puolikas pieni moniviljasämpylä
4 viipaletta oltermannia
1/4 rkl margariinia
oliiveja
vichy-vettä

Päivällinen & Lounas/välipala (mikä lie..)

2 palaa ruispalat - leipää
4 viipaletta oltermannia
4 viipaletta tomaattia
1 rkl tsatsikia
oliiveja
½ kananmuna
1 tl margariinia
10 rkl lohkoperunoita
1 kpl kanakalkkuna - pihvi
2 rkl tsatsiki

Herkut


1 kpl suklaakonvehti


Tänään  1227kcal


En todellakaan ole tyytyväinen tähän päivään... Tuon yhden sämpylän puolikkaan voisin ottaa kokonaan pois. Voisin myöskin jättää juustoa hieman vähemmälle. Huomenna ajattelin korvata hedelmillä ruokia mitä tänään oon syönyt.

Pyrkimys täydellisyyteen

Aloin miettimään miksi haluan olla täydellinen, ja päädyin aika selviin tuloksiin. Miellyttääkseni itseäni ja muita. Ehkä liiankin paljon muita. 

Onneksi pääsin jo viimekeväänä peruskoulusta pois, sillä siellä tämä muutaman ihmisen täydellisyys alkoi ottaa päähän. Viereisluokallani oli tyttö, joka oli täydellinen kaikessa. Hänen lähes jokainen arvosanansa oli päättötodistuksessa 10, hän oli hyvin kaunis ja hoikka, hän voimisteli menestyen ja tuli kaikkien kanssa toimeen. En kertaakaan kuullut kyseisestä henkilöstä puhuttavan pahasti, vaikka hän itse seläntakana muista puhui. Opettajat vallan pitivät hänestä, ja hoki usein kuinka kyseinen tyttö osaisi tehdä sen, tän ja tuonkin asian paremmin kuin muut.

Mistä se johtui, että hän kykeni tuollaisiin tuloksiin? Oliko hän vain päättäväinen? En tiedä, enkä välttämättä haluakaan tietää. En vain itse pystynyt sietämään sellaista kaksnaamaisuutta sekä eriarvoisuutta, mitä kyseinen tyttö koulussamme viljeli. 

Loppupeleissä silti alan ymmärtämään kyseistä tyttöä. En tiedä pyrkikö hän itse tietoisesti täydellisyyteen, vaiko ei. Onko se vain hänen elämäntapansa. Jos on, en voi muuta kuin kunnioittaa häntä siinä!

 Peruskouluni päätyttyä, pääsin opiskelemaan uuteen oppilaitokseen nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi. Täällä uudessa koulussa olen alkanut huomata itsessäni täydellisyyteen pyrkimisen piirteitä. En tiedä olenko katkera vieläkin, kun minua ei arvostettu peruskoulussa. Minua pidettiin luokkamme jämäoppilaana, koska en saanut hyviä numeroita, saati ollut hoikka ja kaunis. Jokatapauksessa olen yhden askeleen täydellisyyteen ottanut nimittäin koulunumeroiden kautta. Nykyään opintokorttini hymyilee numerolla 3, lähes joka kurssin kohdalla (asteikko 1-3). 

Myöskin kyseinen koulu on saanut minua etääntymään tavoitteistani täydellisyyteen ulkonäön suhteen. Jos selkeentäisin hieman tätä kuviota, eli asun myöskin kyseisen oppilaitoksen asuntolassa ja saamme kaksi kertaa päivässä lämpimän aterian ja aamupalan. Nämä ateriat ovat mm. yhtiä syyllisiä täydellisyydestä etääntymiseen. Olen lihonut tämän syksyn aikana n.10kg, koska koulun ruoat on aivan järjettömän hyviä. En ymmärrä miten olen päästänyt itseni lihomaan. Oma liikuntanikin on vähentynyt rutkasti, sillä en vain vaivaudu enää lähtemään ulos. Osasyinä se, etten tunne aluetta kunnolla, kyseisellä alueella ei ole pimeälläkään katuvaloja enkä vain välillä vaivaudu ulos. Mitä muuta liikuntaa pystyt asuntolaolosuhteissa tekemään? 

Kilpailin vielä vuosi sitten eräässä joukkueessa, mutta jouduin lopettamaan sen, kun jänne nilkastani vaurioitui pahasti. Ei siis varmaan kovinkaan yllätys, että ikävöin päästä takaisin joukkueeseen. Nilkan puolesta se olisikin jo mahdollista, mutta kun pääsy tuonne kouluun rajoitti asiaa, sillä se on eripaikkakunnalla missä ennen kilpailin. Eikä koulun paikkakunnallakaan kyseisen lajin joukkueita ole. 

Minun on todella yritettävä edes liikkua, enkä saa keksiä enää tekosyitä itselleni. 

Nuppu tahtoo olla täydellinen

Otsikko taitaakin olla täyttä asiaa, eli tahdon olla täydellinen. Jos aluksi esittelisin vaikka itseäni. 

Olen 16-vuotias tyttö, joka pitää paljon kirjoittamisesta, syömisestä, lautapeleistä, ihme kyllä opiskelusta ja tanssista. Itsestäni puhun täällä blogissa nimellä Nuppu, sillä en tahdo tämän blogin tiimoilta henkilöllisyyttäni paljastaa. 

Jokatapauksessa tämä blogi sai alkunsa tänään 19.12.2011, kun astuin pitkästäaikaa vaa'alle. Siinä vaiheessa heräsin todellisuuteen. Äitini on jo moneen otteeseen huomannut minun lihovan ja huomautellut siitä useaan otteeseen, jopa hieman haukkuvaankin sävyyn. Kyllä, tiesin olevani ylipainoinen, mutta miksen tehnyt asialle mitään. Sitä en tiedä. Tänään päätin, etten aio jäädä enää tähän tilaan. Minun on muututtava! 

Olen muutenkin hieman ehkä perfektionistinen sekä itsekriittinen ihminen. Pyrin välillä liialliseen täydellisyyteen, itseni tai välillä jopa muiden vuoksi. Monet antaisivat vinkkiä, miten minun pitäisi rauhoittua ja tyytyä siihen mitä olen. Mutta mitä jos en halua? Tiedän pystyväni joskus vielä siihen, mitä haluan olla. Siihen, mikä on ihanne minäni. Ainakin uskon pystyväni, jos tieto ei riitä. Eiköhän se uskominen itseensä olekin tärkeintä. 

Minun kohdallani täydellisyyteen pyrkiminen ei ole vain fyysinen seikka. Se on myös henkinen ja psyykkinen. Tahdon siis myös muuttua mieleltäni. Tahdon pystyä olemaan rauhallisempi sekä kärsivällisempi haastavissakin tilanteissa. Tahdon myös pystyä muokkaamaan suhtautumistani ihmisiin helpommin, jotten saisi ennakkoluuloja kenestäkään. 

Blogini tulee sisältämään paljon jauhantaa painosta, potemista ongelmista, mutta myös iloja ja kertomuksia muusta elämästäni. Joskus tekstini saattaa näyttää, jos nyt kuvailisi mielenkiintoisilta, sillä en aijo paljoa miettiä, mitä blogiini kirjoitan. Haluan kirjoittaa juuri sitä, mitä ajattelen.