En voi tajuta miten puuduttavaa on tulla töistä kotiin, kun päivä on pulkassa. Enkä edes tee mitään rankkaa tässä työssäoppimisen aikana! Työhön kuuluu kakkosluokkalaisten avustamista matikassa, äikässä, kuviksessa, liikunnassa, yllissä ja muissa mitä lie ne nyt opetteleekaan. Ohessa käyn vähän ohjailemassa yläastelaisten liikkatunteja. Eli aika helppoa peliä, mut silti lähes joka päivä klo.16 aikaan viimeistään fiilis lähentelee koomailevaa laamaa ja näyttääkin siltä.
No mutta heei enää 4 päivää töitä ja sit alkaa muutamat parhaimmista päivistä pitkään aikaan. Perjantaina suuntaan tonne sadan kilometrin päähän poikaystävän luo, josta sunnuntaina kohti opistoa! VIHDOIN! Alan arvostamaan tän työssäoppimisen aikana opiskelua aivan eritavalla kuin ennen. Muutenkin on niin ikävä opistoa, niitä ihmisiä siellä, ja sellasta "kimppa-asumisen meininkiä". Niinku huomaa, en todellakaa ole yksineläjä...
Mut joo mitäs tässä sen kummempaa, yritän jotain postausta kehitellä vielä, jos nää mun koomaisen laamaiset aivoni antaa sen periks ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti